Joo, tosiaan vuoden eka kirjotus ja maaliskuu on jo puolesa välisä. Yksinkertasesti ei aika riitä ja jos totuuden tunnustan, niin naamakirjan pelit vie sen ainoan vapaan ajan.

Syy kuiteski, miks tulin kirjottaan, on posti. Sain aivan ihanan paketin Näpiltä. Kamera jossain hukasa, siks ei kuvaa. Mutt paketisa oli Regia lankaa sinisen eri sävyisä. Se on ihana, sininenhän on kuiteski mun lempiväri. Kuivista huulista pitää huolen uus huulirasva ja kipeistä hampaista Smoothien ihanat mustikkasuklaat. Naamaan saan hierasta geelikermanaamion seuraavalla saunakerralla, ihanaa. Mulla oliki naamiot viimestä kertaa vaille loppu. Siis, ISO KIITOS, Näppi! Ihana, ihana paketti ja senhän piti olla pieni, vaatimaton, kysyn vaan, mistä kohtaa se sitä on? Lämmittää taas mieltä kovasti, ku postista tulee muutaki, ku laskuja ja mainoksia.

Käsityöt ei oo jääny, vaikka en oo niitä tänne kirjotellukkaan. Lila villatakki on edelleen nappeja vailla, mutt muutenhan se on valmis. Sukkia on tullu muutama pari lisää, yks paksusta langasta toppi, joka passaa pitkähihasen päälle ja muutenki talvella pidettäväksi. Ny on työnalla naapurin vauvalle peite. Niin ja pari revontulihuivia on valmiina. Mun ensimmäiseni.

Hammassärystä saanu tosiaan taas täsä kärsiä, ku nuo ikenet pakenee ja juuret tulee esille, niin ne on halvatun kipiät ja viimesen ajan jouduin perumaan hirveen lentsun takia pari viikkoa sit ja seuraava aika on vasta 20.4. Buranan voimalla mennään, jos ei oo ihanihan pakko tilata päivystysaikaa. Eilettäin hamppilekuri soitti ja tarjos tälle päivälle peruutusaikaa, mutt töihin pitää sillo mennä, niin ei pääse. Oisin kyll mielelläni ottanu sen ajan, niin ois päässy tuostaki hampaasta eroon. Miettiny jo vakaasti sitä asiaa, ett revityttäs sit loputki ja laittas tekarit, ku ne näyttää kaikki hampaat kokevan saman kohtalon ja tuota kipua ei kestä kukaan jatkuvasti. Mä oon kyll kärsiny oman osuuteni noista hampaista, ei enää enempää kiitos. Miten jollain voi olla niin huono purukalusto?

Ny tämän kertanen osio täsä. Ehkä taas joskus jotain lisää, mutt en lupaa, millon.

Pikavisiitti tännekki vielä vuoden viimesenä päivänä. Joulut on vietetty ja vuoden vaihde lähestyy kovaa kyytiä. Lahjoja annettiin ja saatiin. Vieraita oli ja pitkästä aikaa vietettiin lapsijoulua. Joulupukki kävi jakamasa lahjat. Taas meneeki sit joku vuosi, ennenku pukin seuraavan kerran näkee.

Töitä ollu ihan riittävästi, joskus tuntuu, ett liikaaki. Mutt edelleen samasa paikasa pörrään. Vaihtelu kyll virkistäs, mutt ei mitään sopivaa haettavaa etes oo ollu.

Sukkia, pipoja ja kämmekkäitä valmistu pukinkonttiin, mutt niistä ei taaskaan kuvia, yllätysyllätys. Meinas olla vähä kiirekki niitten kans, ku vieraat tuli tiistaina ja viimeset sukat oli vielä puikoilla aamulla. Maanantai-iltana kudoin ensin puolille öin ja tiistaina nousin ennen seittemää ylös, ett kerkeen saaha ne valmiiksi, ennen töihin menoa. Sukat oli valmiit 10.10 ja yheltätoista alko työt. Isännän töiksi jäi sit pakkaus. Muutenki siinä isäntä vähä avusti, ku kaikki valmiit työt oli oottamasa sohvan reunalla päättelemistä, niin opetin sen sit hoitaan sen homman. Ja se jopa teki sen, sanoinki siinä, ett on se hyvä, ett mulla on se päättelykeiju, ku ite en siitä hommasta niin perusta. Taitaa olla turha luulo, ett se toista kertaa sitä tekee. Mutt toiveesa elän.

Nyt saunaan. Toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa vuotta 2010.

Mitään suurta juttua ei siis luvasa, ku mitään ihmeitä ei oo tapahtunu. Lentsua tällä hetkellä poden, niinku oikeestaan vähä kaikki meijän poppoosa. Kukaan ei oo kuiteskaan, ainakaan toistaiseksi, niin sairas, ett ois tarttenu kotia jäädä. Onneks tänään mulla vapaapäivä, ett saa hetken hengähtää. Sunnuntain olinki töisä koko päivän, mutt sillo tää ei vielä ollu kauheen paha, ny kaks työpäivää menny vähä sumusa. Mitään en taho kuullakkaan, ku korvatki tukosa ja ilmeisesti piipitin töisä, ku asiakkaat aina katteli kysyvästi hinnannäyttäjää. No, jospa tää tästä vielä iloksi muuttuu. Sikaa en kuiteskaan huoli tähän mökkiin.

Käsitöitten saralla on miljuuna hommaa tällä hetkellä kesken, ku pukin konttiin oon yrittäny täytettä saaha. Sit tuli uus Lea virkkuulehti ja siinä oli meille uudet jouluverhot, ny ne päälimmäisenä ja kiireisimpinä. Ne on saatava jo ikkunaan joulukuun alusa, muillehan on vähä enempi sit vielä aikaa.

Eli täsä hommat tällä hetkellä pääpiirteittäin. Kiirettä pitää ja työt sotkii harrastuksia. Tännekkään en varmaankaan ennen joulua kauheen usein kerkeä, mutt sit joulun jälkeen kuvia valmistuneista. Villatakki on nimittäin telakalla tän kiireisemmän ajan.

Tämmösen haasteen sain Mintsiltä. Iso kiitos siitä.

Jussin hautajaiset on parhaillaan menossa. Tyttö on kaverinsa kans sielä. Ja on sielä muitaki nuoria. Tyttö ja muita tyttöjä, jotka on jo aiemmin laulaneet hautajaisisa, laulavat myös siellä. Ei oo taaskaan helppoa heillä.

Ite lähen kohta iltatuuriin, niinku yleensäki perjantaisin, jos en satu oleen vapaalla.

Muuten ei taaskaan mitään ihmeitä oo tapahtunu. Talvitossut piti vaihtaa sitikkaan, ku parina päivänä ollu lunta ja loskaa tiellä ja mulla aamutuureja ollu. Kossi luistelee ilokseen kitkoilla, ainaki toistaiseksi, vaikka jo sanoin, ett nastarattaita alle kiireen kaupalla, ku jatkuvasti joutuu aamusin menemään. Aska-autoonki vielä pitää vaihtaa. Muistanpa tästä viime talven alun, ku jouduttiin pojan kans noita rattaita vaihteleen ja kumpikaan sitä ei ollu koskaan tehny. Eihän siinä muuta ihmeellistä oo, ku mistä sitä autoa uskaltaa tunkata ylös.

Villatakkiki on vähisä määrin edistyny, eka hiha on loppupuolella. Kyllä se siitä. Pitäs konttiinki joutua alottaa jotain, vielä en tiijä mitä, mutt jotain kuiteski.

Huomena ois kässämessutki Oulusa ja sinne oli alunperin tarkotus mennäkki, varasin jo aikoja sit vapaan viikonlopunki sitä varten. Ny en oikein tiijä, mennäänkö. Tyttöä pitää kyytsätä viikonlopun aikana isoiskoulutukseen ja se vähä sotkee ny kuvioita. Toisaalta en mä ny välttämättä tarvi sieltä messuilta mitään pakollista, mutt oishan se kiva käyä. Vaikka tuleehan noita messuja tulevaisuudesaki varmaan. Sen näkee ny sit huomena.

Muutama Italian kuva

Hienoja rakennuksia, näitä mäki haluisin nähä livenä. Toisaalta taas kumma, ku monet näistä rakennuksista on aivan vinoon rakennettu, mikähän tarkotus silläki on ollu? Paljo oli ollu myös monenmoista murjua, mutt ku sielä ei saa mitään purkaa.

Yks kuva, joka unohtu ottaa tähän kokoelmaan mukaan, oli tää

Hotellin lattiasa oli ollu tämmösiä reikiä pleksillä peitettynä. Reiät on jotain ennen meijän ajanlaskun alkua olleita "luolastoja". Kai niisä on joskus asusteltukki. Mä en ny ihan kaikkea muista, mitä isäntä selitti siitä hotellista, mutt se on ollu jonku ruhtinaan linna joskus.

Tuossa kirjassa ruhtinattaren kuva.

Ja vaikka ulkona oli ollu 30 astetta lämmintä, niin oikealla olevasa takasa oli ollu tuli ja takkahuoneesa tosi kuuma.

Täsä hotellin sisäänkäynti. Näin pikavisiitti Firenzeen.

Viimenen viesti yöllä tuli 00.50, olivat just päässeet hotelliin. Pitkä oli reissu. Varmaan väsy paino. Muuten en vielä tiejä, miten matka meni, ei olla oltu puhelinyhteydesä. Ja mä en sinne voi soitella, ku en tiijä niitten ohjelmasta, isäntä soittaa, jos soittaa.

Niinhän tuo meni yöki siinä vähä ihmetellesä. Illalla ensin ei millään tullu uni ja sit monia kertoja heräsin ja taaskaan ei tullu uni. Ei ny oikeestaan tällä hetkellä ainakaan väsytä, illalla voi olla tilanne toinen. Toivottavasti saa ens yön kuiteski nukuttua paremmin. Huomena ei kuiteskaan saa nukuttua kovin myöhään, ku on päivätuuri.

Bemu ei jostain syystä lähteny aamulla käyntiin, niin poika meniki sit sitikalla. Mä meenki sit aska-autolla. Tai lähti se eka kerralla käyntiin, mutt ei pysyny ja sen jälkeen se ei lähtenykkään enää. Tiijä sit, mikä sitäki riepoo. Poika ei tiijä autojen päälle paljo mitään, mä vielä vähemmän. (Tuota en sanonu ääneen, se on ainaki tietävinään.) Se sahaski sitä niin kauan, ett aatelin, ett kohta on akkuki tyhjä. Osaakohan se sitäkään laittaa latinkiin, jos tarve vaatii? Mä en kyll etes tiijä, misä meijän laturi on, tallisa tai raakahuoneesa varmaan. Joskus oon sen nähny, ett suunnilleen tiijän, minkä näkönen se on. On sitä avuton, ku ei oo ikään noihin juttuihin perehtyny. Paljo ois vielä opittavaa. Onneks osaan suunnilleen tuon meijän pannuhuoneen käyttää. Paitsi ny ei tartte siitäkään huolehtia, ku öljyä poltetaan.

Mulla on täsä jo tosi tylsää ja ikävää. Ja vasta kaks ja puol tuntia on isännän lähöstä. Miten hiivatisa mä jaksan torstaihin asti tätä? Ohan nuo työpäiviä onneks, niin ei tartte koko ajan mökisä nököttää. Tai eihän sitä ny tarttis mökisä nököttää, mutt ku ei viitti lähteäkään sit minnekkään. Tuosta nuorisosta ei oo mulle seuraksi, niillä on omat kaverinsa ja menonsa. Ja ny tuntuu, ettei etes viitti koko ajan kutoa eikä nörttäilläkkään. On tää jo vaikeeta. Heti, ku isäntä puuttuu talosta. Ja oonhan mä ny useinki yksin täälä aamupäivät, niin miten tää ny voi olla niin erilaista. Ja kolme yötä pitää yksinki nukkua, on se vaan niin kauheeta. Saa nähä, saako sitä etes nukutuksi. Tällaset olotilat tällä hetkellä.

Tänään käytiin Oulaisisa mutka, velipojalla hakeen Ruotsin paketti, ku serkku oli laittanu häälahjan velipojan mukana tulemaan, ku ne kesällä sielä kävi. Samalla reissulla Tokmannilla ja sieltähän tarttu mukaan kolme kerää vanhaa Nallea ja viis kerää Karusellia. Molemmat kympin satseja. Jos tuosta Karusellista sais sen pyöreän liivin, joka Novitasa oli. Puroa en halua, ku se pitää pestä käsin, ei kiitos.

Sit yks tunnelmakuva saunasta yheltä illalta, ei saunailta, siks ei kynttilöitä oo palamasa, vain nuo aurinkokennovalot. Ne oli alunperin maasa, mutt sit isäntä siirsi ne tuohon aitaan ja ne on tosiaan paremmat niin. Alhaalta ei saanut valoa riittävän ylös nousemaan.

Isäntä tuosa alkaa pakkaamaan laukkua lähtöä varten. Huomena kyyti tulee noutamaan ennen yhtä ja sit alkaa ensimmäinen lentomatka häämöttää. Sehän kerkee sen matkan tekeen neljästi aina yhteen suuntaan, ku vaihtoja on sen verran monta. Heti kerralla viedään lentopelot.

Oulaisten matkalla alotin uusia sukkia ihan vaan matkakutomuksena. Ne sukat mahtaa valmistua hitaasti, ku ei oo noita ajeluita pahemmin harrastettu viime aikoina. Villatakki on menosa takakappaleen puolella ja sen vois saada vaikka viikonlopun aikana valmiiksi, jos ahkera ois.

Keskiviikkona onki tiedosa myöhänen iltatuuri, ku tehhään se hintojen muutos illalla valmiiksi aamua varten. Ollaanpahan viisaampia ens vuotta varten, kauan siihen menee, ku ny harjotellaan illalla ja sit ens kesänä todennäkösesti tehhään se aamulla, ennen ku kauppa aukeaa. Ei se lopunperin voi montaa tuntia viedä, ku sen järkevästi tekee. Jokaiselle oma hyllyväli ja mennesä vanhat laput pois ja tullesa uudet laput tilalle. Se tulostaminen ja lappujen repinenhän siinä kova homma ennakkoon on. En oo varma, saako niitä lappuja etes maanantaina vielä tulostettua, toivottavasti etes tiistaina, ett on sit kaikki ihan valmiina keskiviikko iltana.

Tää kylä ny tyhjenee aivan väärästä päästä. Eilen lähti kylän kolmas nuori maanantaisen mopokolarin seurauksena. Jälleen tytön entinen luokkakaveri. Kahden aivoleikkauksenkaan avulla hän ei selvinny. Suru ja hämmennys on suuri. Miksi näin piti käydä taas kerran? Muutenkin tämän pitäjän nuoret ny kyll kriisiapua varmasti tarvitsisivat. Viisi nuorta mennyt kolmen vuoden sisällä, se on vähän liian paljon, kaksi niistä oman käden kautta, kaksi liikenneonnettomuudesa ja yksi sairauteen. Ja kolme näistä meidän kylästä, kaksi keskustasta, mutt kaikkihan täälä kaikki tuntee, ku ei meijän kaikisa kylisäkään yhteensäkään asu, ku alle 3000 henkeä.

Lähen hakemaan tytön koululta, ku se soittaa. Haetaan Kalajoelta kukat ja kortti, ku tyttö ja hänen kaverinsa menevät käymään tänään surutalosa. Olivat hyviä kavereita menehtyneen pojan kans. Tytöille tää juttu ottaa lujille. Varmaanki hautajaisiinki sit menevät, jos ne on yleiset. Vai mikä sana tuo pitäs olla?

                  Jussin muistolle

Isäntä, ku tuli töistä, niin syötiin ja lähettiin. Auton tykö, ku päästiin, oli ikkunasa lappu; myyty. Säästypä silläki reissulla ainaki kymppitonni. Oikeestaan ei harmita. Mennesä jo alko haikeus karhentaa, pitääkö tuosta autosta luopua. Hyvä näin, ei tarttenu, ainakaan vielä. Toisekseen, mikä aiheutti kans päänvaivaa täsä kaupasa, oli tuo autoverotus. Ens vuoden maaliskuusa pitäs tulla muutos ja se tarkottaa sitä, ett noista autoista pitää alkaa maksaan veroa painon mukaan,  mikä tarkottaa sit montaa sataa vuoteen lisää veroja. Paitsi ihan uudet autot saa päästöjen mukasen verotuksen. Siinä vaiheesa pitää luopua autosta ja laittaa vaunu ja auto, jos tuo vaan toteutuu. Monta vuotta kuiteski kuhnanneet tän asian kans, niin ei ny ihmeitä kannata ootella. Annetaan tilanteen kehittyä. Ja ny pitää kiertää asuntoautokaupat kaukaa, ettei vaan iske uudelleen autokuume, meillä on kuitenki hyvä auto, eikä varmasti tuu ihan samallaista vastaan, ainakaan kovin usein.

Mikä sen pahan tappas? Eikö se näin sanonta mene?

Mä oon jääny aivan koukkuun tuohon peliin tuola Naamakirjan puolella ja siks tääki on vähä jääny hunningolle. Äsken sain taas luettua blogilistaniki läpi, edellisen kerran sen tein viime viikon loppupuolella. Ja siinähän meni kans taas aikaa. Jotkut on ollu ahkeria.

Pelaaminen ei suinkaan oo tarkottanu sitä, ett käsityöt ois jääneet, ei, villatakki on edelleen vaiheesa, toinen etupuoli on kohta päättelyä vaille.

Äsken oli paljoki juttuja mielesä, mitä pitää muistaa kirjottaa, ny niitä tarvii taas oikein miettiä, on niin huono tuo muistipolitiikka.

Eilen käytiin kirpparikierros taas vaihteeksi ja saa nähä, tuliko siitä kallis keikka. Eksyttiin nimittäin samalla reissulla aska-autoja kattomaan ja sielä oli yks, joka vois olla meijän tuleva auto. Tällä välillä näitä "iskuja" ei oo ollu, ku yks, mutt siihen ei sillo sorruttu, ku edellistä velkaaki vielä oli. Ny ei ois enää sitä riesaa ja vois ottaa jo uutta tilalle. Tänään mennään vähä kauppoja hieromaan ja katotaan, miten käy. Täsä on vielä ainaki yks isompi ongelma eesä, ku sitä autoa ei oo yli vuoteen katsastettu, niin miks? Onko siinä joku isompi vika vai mikä on maksanu? Tuo auto noin päällisin puolin natsas oikeinki kohalleen ja netistä käytiin katteleen lisää siitä kuvia, mutt tänään pääsee sit oikeinki syynäämään.

Mökkikuumekki täs välillä jo iski, mutt jos tuo auto laitetaan, se unohutetaan taas joksiki vuodeksi. Niitäki jo tosisaan katteltiin netistä, mutt ei sielä ainakaan sopivaa natsannu. Ja se juttu iskee heti, jos se on iskeäkseen jonku jutun kohalla, eikä yleensä oo tarttenu päätöksiä katua. Ja meillä on niin samanlainen maku noitten isompien hankintojen suhteen, ett niistä meijän ei tartte riidellä.

Isäntä lähtee ens sunnuntaina työreissulle Italiaan. Elämänsä ekaa kertaa lentämään ja puntti kuulemma jo alkaa tutista. Toiseksi uutisisa kailotettu ny alkaidasta, kuin se on tehny attentaattiuhkauksia Saksaan vaalipäiväksi ja se taitaa olla keskiviikko, ku isäntä ja työkaverit palaa takas. Välilennot on tietty Saksan kautta. Ei niinku ainakaan rohkase lentämään.

Mitään ihmeitä ei taaskaan, kuhan ny jorisen omiani.

Tunikaa ei tuukkaan, purin sen, ku koko ei passannu, eikä se muutenkaan enää sytyttäny. Ny samaisesta langasta on tulosa villatakki, katotaan.

Muuten taas aika menny tänään täs koneella, ku FarmTowniin oli tullu uusia juttuja yön aikana. Koukusa taas, vaikka välillä jo tylsistytti koko juttu. Nörttinä taas.

Miksköhän tätä on taas pitäny mennä muuttaan? Paska homma. Taas pitää opetella uudelleen tän käyttö. Ainakaan tähän hätään en osaa kuvia tänne laittaa. Se oli ennen niin helppoa, ku otti vaan kansiosta ja naps, se oli siinä. Ny pitää tehä jotain kommervenkkejä. Ja mitä virkaa noilla kuvakansioilla enää on, jos ei sieltä suoraan saa kuvia? Pah, menipä taas vaikeeksi.

Asia, josta alunperin tulin kirjottaan oli riemunkirjavat sukat, jotka valmistu eilen. Mutt kuvaa ei sit ny tipu.

Jes, tuli sittenki kuva, ku joku viisas osas neuvoa. Kiitos Villasukka. Mulla tuo kansio kuva on vaan niin hailakka, ett luulin, ettei se oo etes aktiivinen. Oishan sitä tietty voinu kokeilla.

Eilen käytiin sit taas Kärkkäiselle ja Lidlisä, niin sieltähän tarttu tietenki mukaan, mitäpäs muuta, ku lankaa ja pyöröpuikkoja. Summamutikasa niitä puikkoja ostelin, ku ehän mä muistanu, mitä mulla on. Mutt onneks ostelin, kolmosen pyöröt on ny käytösä uuden Lidlin lilaglitterin kans ja ennestään mulla ei ois niitä ollukkaan. Sukkalankoja sielä ei enää ollu ollenkaan. Tuota glitterilankaa ostin siis kaheksan kerää lilaa ja mustaa, molempia.

Eilen alotin lilasta sit taas uutta tunikaa. Tulee tavallaan tuon entisen korvike. Punaselle kävi vähä huonosti, ensin se tarttu mun päällä, kylmälaukun tarroihin ja toisen kerran pyykkikoneessa tytön takin tarroihin. Ny siinä on monesta kohasta hasunnutta palmikkoa. Paska juttu seki. Jossain piilosa sitä voi vielä pitää, mutt ei ihmisten ilmoilla.

Mä opettelen tuon kuvajutun joskus, jos jaksan, muussa tapauksesa tää tulee oleen kuvaton blogi tän jälkeen.

Puseron jälkeen en oikein tienny, mitä alkas tekemään, joten sillohan pitää tehä sukkia. Mulla on ny ekaa kertaa käytösä puiset sukkapuikot, enkä oo saanu niitä vielä katki, ihme. Oon kyll yrittäny olla varovainen, etten tekis niin kaameen tiukkaa. Vielä ne on hengissä. Tuli sieltä Juju kerhosta tervetuliaspaketisa. Eka kerholehtiki tuli eilettäinköhän se oli ja peruin samantein sen. Tilkkukirja oli, enkä mä halua siihenki lajiin hurahtaa. Mulla, ku on paha tapa...

Eilen oli taas vierailuilta Kristillisellä ja käytiin kattoonki tyttöä. Kiirehän tuolla tuntu olevan karaokea laulamaan. Iso joukko tyttöjä oli laulamasa jo. Hyvin viihtyy edelleen ja on saanu huoneen aivan omaan huomaansa. Alkuunsahan niitä oli kolme tyttöä samasa huoneesa, kaverit muutti naapuriin ja uus tyttö, jonka piti tulla siihen kaveriksi maanantaina, ei tullukkaan kouluun ollenkaan. Ny saa olla oma herransa, sitä ei kukaan tiijä, kauanko. Kuulemma muuttelevat sielä tuhkatiheään.

Muuten ei taaskaan mitään uutta, vanhoja polkuja tallaillaan.

Aivan aluksi, kiitos kaikille terassikommenteista. Se on ihana. Ja joulunahan tosiaan on eri tunnelma, lunta toivottavasti vähintään 20 senttiä maasa ja pikkupakkanen ois semmonen sopiva. Yleensä kyllä jouluna on kauheen kylmä, ainaki, ku haudoilla käy, niin sillo, viime joulu oli kyll poikkeus siinä mielesä. Ei ollu hirmu kylmä, eikä tuullu tai tuiskuttanu.

Ja sitte siihen valmistuneeseen Lankakomeron Päivin puseroon.

Ja mä en oo pisan kalteva torni, vaan kamera oli näköjään vinosa, vaikka muka asettelin sen suoraan. Ja paitaki on rutusa.

Mä tykkään tuosta paidan kuviosta. Sen verran muutin mallia, ett tein nuo salmiakkiruudut loppuun asti hihoisa, samon sileästä osuudesta tein pitemmän ja helmapitsistä vastaavasti lyhemmän. Tosi kaunis malli. Tällä mallilla pitää tehä lisää erilaisia versioita. Kiitos Päivi!

Ja tuo pitäs opetella aivan kokonaan puseron teko tavaks, ylhäältä alas ilman saumoja. Joka ikinen paita pitäs tehä niin, mutt miten perusohjeen (taka-, etukappale, hihat) osaa muokata oikein? Sen haluisin oppia. Mulle vaan tuo kappaleitten yhistäminen on vähä vastahakosta.

Viimein lupaamiani kuvia terassista.

Tästä aidan pikkuosasta kuulemma puuttuu vielä joku koukero.

Harmittavasti tuuli liuttanu tuota sauna-kylttiä ja mä en sitä yltäny siirtään oikeelle kohalle. Ja kuten näkyy, krysanteemit on eriväriset. Kelloki pääsi seinälle, ett tietää ajankulun.

Aurinkokennovalaisimillekki ois vielä kiva löytää paikka.

Kyllä sielä ny kelpaa istuskella, ku on aivan erilailla tilaa, ku aikasemmin. Jotain sisustusjuttuja sinne vielä tulee, mutt kaikkea ei oo vielä saatu. Tuo valaistusjuttu on vielä vähä hakusalla. Isäntä meinas, ett pikkulyhtyjä aitatolppien päähän, mä vähä sillä mielellä, ett pikkupidikkeitä tolppiin ja niihin roikkuvat lyhyt. Katellaan, mitä saahaan, pikkulyhtyjä ei oo kuiteskaan vielä ollu missään mustana.

Hengissä ollaan. Vieny tuola Naamakirjasa FarmTown peli niin mennesään, ettei jouda enää tätäkään päivittään. Työkaveri akiteeras mukaan siihen peliin ja ny töisäki puhutaan vaan harvestamisesta. Saa nähä, kauan tää uutuuden viehätys vie mukanaan. Mutt sit oikeeseen elämään...

Piti kuvata tuota terassia ny viikonloppuna, mutt ny tietty sit sataa, ettei viitti paljo ulkona nokkaansa näyttää. Ny, ku krysanteemit alkaa oleen auki, ainaki osaksi, niin paljastu sellasta, ett ne on eri värisiä. Pahus vieköön, niitten piti olla saman värisiä, ku nuppusilla niitä kattelin. Täytyy ostaa toinen pari, ett saa kukat pareittain.

Tyttö pakannu viikonlopun tavaroitaan, ku muutto oppilasasuntolaan on huomena ja koulu alkaa sit puolilta päiviltä. Pojan koulu alkaa vasta tiistaina. Onhan se outoa, ku yks poistuu seurasta, vaikkaki vain viikoiksi, viikonloputhan se on kotona. Yks hyvä puoli täsä tietty on, saadaan syödä taas viidentoista vuoden jälkeen ihan mitä vain viikolla. Viikonloput syödään sit tytöllekki sopivia ruokia. Ja mitenhän sitä oppii taas mitottaan noita ruokia ihmismääräsiksi, ku arki koittaa ja ruokaa ei tartte enää niin paljoa, ku poikaki syö kerran päiväsä oikean ruuan koulusa. Käy pian niin, ett saa syöjä samaa ruokaa koko viikon, jos ei opi laittaan sitä oikeita määriä.

Ylösalas puserosta on tehty toinen hiha valmiiksi ja toistaki jo pätkän matkaa. Ny taas, ku noita kisoja tarttee seurata, niin edistyy seki aina pätkän matkaa.

Ens viikko onki kummallinen viikko töitten osalta, ku mulla ei oo yhtään iltatuuria, lauantaina on kyll kokopäivähuki. Niin ja huominen vapaata, pyydetty sellanen, ku on tuo muuttohomma.

Ny taas jyväjemmarin hommiin pelin lumoihin.

Perjantaina töitten jälkeen lähtiin ajeleen kohti Hailuotoa. Ikinä, ku emme oo sielä käyneet ja tarkotus on ollu mennä jo parina vuonna ainaki. Aina loppunu kesä kesken, ny ei kerinny.

Auringonlaskua Hailuodosa vähä ennen kymmentä perjantaina. Tytöt oli vielä uimasa tuolloin.

Lauantaina aamupäivästä mentiin majakalle ja venesatamaan. Sumu nousi äkkiä sillo vähä ennen lähtöä ja katoski sit melkein hetikohta. Meinas yks kahvilantäti, ett se on joka aamusta ja kestää semmosen vajaa pari tuntia.

Hienoja oli paatit satamasa, vaikka vähänlaisesti niitä sielä oli. Olikohan kaikki vielä merillä ennen lomien loppua?

Majakka ei vielä ollu auki, ku sielä oltiin, joten ylös ei päästy ja sieläkään ei ois taas ulkotasanteelle päässy, joten se siitä.

Luototalosa oli näyttely ja sehän piti tietty käyä kattomasa. Tää harmaahylje oli uskomattoman pehmeäkarvanen. Se oli aivan ihanan tuntunen. Ja niin söötti muutenki.

Muuten sielä ei ollu mitään erikoista, joten lähettiin jo lauantaina ajeleen takas päin ja jäätiin paljon karavaanaripalstoilla kehuja saaneeseen Lampinsaareen. Olihan se paikkana ihan viihtysä ja rauhallinen, varsinki rauhallinen. Sielä oli yks auto meijän lisäksi ja sit kaks kausipaikkalaisten vaunua, toiseen tuli illan aikana väki ja toisesa kävi sunnuntaina omistaja. Se oli jonkunsortin kylätalo, jonka pihasa oli leirintä. Uimamonttu oli sielä takapihan puolella sit. Se monttu oli ilmeisesti aika vanha, koska sisällä oli kuvia ajoilta, jollon kaivoski vielä toimi ja se monttu oli jo sillo. Mukavat isännäthän sielä oli ja silleen, mutt meijän nuoriso ei paikasta tosiaankaan tykänny. Ei ketään, ei mitään. No, koettu seki, eikä varmaankaan tartte toista kertaa mennä.

Nyt, ku luvan oon saanu, kerron työnalla olevan puseron olevan Lankakomeron Päivin suunnittelema. Ny, ku paremmin tuosa kattelin Päivin puseroita, sehän oli jo vuoden takanen juttu tää pusero. Ja samalla selitty sen huomaamattomuuski, ku Lankakomeroon eksyin tän Kevätpäiväntasausyllätyshuivin myötä. Mutt toinen paikka, misä törmäsin tähän aivan ihanaan puseroon oli Annella ja toinen hällä kans. Se iski jotenki muhun, ku metrinen halko. Mä haluun tollasen.

Reissussa pusero edisty ja ei edistyny. Vähä liika innokkaana kudoin sitä ensin liika pitkästi. Asian tajuttuani nykäsin puikot pois ja uhkasin purkaa koko helahoidon, isäntä höpötti vieresä, älä ny oo pöhölö. No, en kuiteskaan purkanu aivan kaikkea vaan sinnillä keräilin silmukat takas puikolle ja edelleenki siihen jäi yks kuvio liikaa, mutt saa olla, enempää en pura. Ny oon saanu jo toisen hihan omalle puikolle. Kyllä se siitä.

Tulevalla viikolla sit kuvia tuosta terassista, isäntä siihen vielä koristuksia vääntelee, jotka mä jo kerkesin unohtaa. Ja kukkia kans ens viikolla vasta saan siihen koristukseksi. Tai ei enää kummosia kukkia, krysanteemeja vaan, ku nehän kestää vähä pakkasiaki.

Eilen sain viimein valmiiksi joskus keväällä alotetun Malibu jakun. Kauan siihen meni, ensin loppu lanka kesken ja sit viimein meni vaikka mikä työ eelle. Ny se on täsä.

Eestä ja takkaa. Napit siitä vielä puuttuu, ku en oo kerinny semmoseen kauppaan, joisa niitä myytäs. Tänään vois keritä, jos ois oikein sukkela.

Työn alla on ny alotettuna se ensimmäinen ylhäältäalas pusero. Eikä tosiaankaan mistään helpoimmasta päästä. Oon mä välillä ollu huuli pyöreenä, ett mites tää ny tapahtuu, mutt sit vähä ajan päästä tajunnu. Saa nähä, miten käy, ku mulla on aivan erilaista lankaa vahvuudeltaan, ku ohjeesa. Kokeilen ny ainaki pienimmällä koolla, mitä siitä tulee.