Viimein jotain oikean suuntaista tuohon haasteeseen. On tää elämä taas niin mukavaa.
Systerillä käytiin kylässä äskettäin, ku muutenki oltiin ajelulla aska-autolla. Rippijuhlista vähä puhuttiin ja suunniteltiin. Huolisaan oli systeri velipojan tapaamisesta. Nehän ei oo nähneet tai tavanneet moneen vuoteen toisiansa. Toivottavasti voivat hillitä ittensä etes rippijuhlasa sit, etteivät heittäänny tappeleen keskenään. Mähän sanoin, ettei sun tartte olla huomaavinaskaan niitä. Velipoika kuiteski jo katkera siitä, ku systeri menee tytön siunaamiseen alttarille. En oikein tiijä, jos ei kutsus niitä ollenkaan kirkkoonkaan, ku toi meidän kirkko on sen verran pieniki, ettei sinne kaikki sukulaiset mahukkaan kaikilta. Vaikka kummihan se velipoikaki on. Mutt koko perhettä ei tartte sinne raijata ja rouvallehan se ei passaa, ettei mukaan sopis tulla. Tekouskovaista sakkia, ku on. Tai siis omaan sukuunsa päin niin lestaa, niinniin lestaa ja muuten ei sit ookkaan uskovaista. Systeri meinas, ett taitaa taas olla paksuna, oli jossain vilaukselta nähny. Sus siunakkoon, hoitas ensin entiset lapset ITE, ennenku uutta pukkaa tulemaan. Tuntuu jotenki hurjalta, ku niillä on melkein aina joku ammaamasa kakaroita, ku itellä koko ajan menoja. Meillä on vain kaks kakaraa, mutt ite ollaan ne hoidettu muutamaa ammakertaa lukuunottamatta koko lapsuuden. Jos tenavia kerta tekee, pitää ne myös ite hoitaa, ainaki yleensäottaen. Joku ammakerta vuodesa ei oo paha ollenkaan, mutt jos viikosa tenavia ammaa vieras useimmin, ku ite, niin hakoteillä ollaan. Työaikahoito on asia erikseen, mutt nuo ylimääräset menot vois kyll karsia. No, kukin taaplaa tyylillään.
Paitojen kohtalo alkuunsa oli erittäin kova. Ensin alotin vaaleanpunasesta kutoon, mutt muutaman kerran jouduin purkaan koko helahoidon aina, ku virhettä en löytäny muka mistään. Alotin ja purkasin varmaan ainaki viis kertaa ja sit luovutin. Otin vaaleansinisen esiin ja aloin virkata siitä. Sitäki purkanu ja alottanu muutaman kerran, ett sain oikean määrän silmukoita. Jotka ny lopunperin kuiteskaan ei riitä. En kuiteskaan enää pura, ku aikamatkan päässy eteenpäin. Yhistän sit vaikka virkkaamalla kappaleet toisiin, ett saan mahtuun päälle. Mä oisin OIKEESTI halunnu tosta vaaleanpunasesta kutoa sen mallin, mutt ku siitä on niin huono ettiä sit virhettä, ku se tulee. Pakko varmaan käyä ostaan paksumpaa lankaa. Onneks tuo vaaleenpunanenkaan ei varmasti hukkaan mee, siitä saa vaikka verhoja aska-autoon, jos en siitä jotain toista mallia kudo. Katotaan ny.