Ny otsikko ei enää piäkkään niin paikkaansa, mutt eihän tuota työttömän laulua voi kesken katkasta. Oikeestaan se ei päteny enää eiliseenkään, mutt eihän sitä tiijä, mitä päivän aikana tapahtuu, ku aamulla kirjottaa.
Niin, eilen olin siis iltatuurisa ja tauolla, ku kävin joskus neljän aikoihin, huomasin puhelun tulleen oudosta numerosta kahen jälkeen. Illemmalla uudestaan oli sama numero soittanu seittemän aikoihin. Vaikkei mulla enää siinä mitään taukoa ollu, soitin numeroon sit kuiteski, hämmästys oli suuri, ku tuttu asiakkaan nimi vastas siihen ja vähä aikaa meni, ennen ku sain esiteltyä itseni ja kerrottuani, ett hän oli soittanu. Ja siitäkös se riemu repes. Hän pyys mua työhaastatteluun keskiviikkona. Sen jälkeen ihmettelinki hälle, ett jaa sinnekkö hän oli menny, sano alottaneensa just. No, ny on sit haastattelu huomena 15.45, ku mulle ei ennen kahtatoista aika käynykkään, ku aamutuurisa sillon vielä oon. Oli hän arvannu, ett töisä oon, ku en vastannu, mutt oli aatellu, ett varmaan soitan takasi. Ehän mä yleensä takasipäin outoihin numeroihin soita, mutt ny soitin, ku kuiteski kaks kertaa samasta numerosta soitettu. Ja tottakait aatoksisa nuo hakupaperit, ett jospa kuiteski joku soittas. Vaikka toivo jo pikkuhiljaa onki hiipunu. Niin haastattelu koskee citarin paikkaa.
Mä sain eilen sen puseron takakappaleen valmiiksi ja etukappalekki on alotettu. Tällä vauhilla tuo paita tulee äkkiä valmiiksi. Onneks jotain valmiiksiki, ku noita keskeneräsiäkiä tuosa pakkaa olemaan. Mihinkähän se päätös yhestä työstä kerrallaan on kadonnu? Se ainaki ennen päti, ny ei enää oo näkyny. Pöytäliinasta puuttuu edelleen langat, ku en oo semmosesa kaupasa käyny, mistä sitä saa. Kastetaulu on entisellään, siihen en oo koskenukkaan.