Tän päivän oon ottanu ihan lunkisti. Ei mitään ihmehommia, vaan keränny vaan voimia huomiseen, ku tietää, ett on raskas päivä eesä. Työpäivä, 10 tuntia ja kaverina saamaton hemmo. Kaikki raskaimmat hommat jää varmaanki mun kontolle. Sit ei kyll enää mitään jaksa kotona enää iltasella tehä. Yhen koneellisen pyykkiäki pesin vaan sen takia saunan jälkeen valmiiksi, ku ei enää huomena jaksa. Maanantainahan sitä rumbaa voi taas jatkaa.
Maanantaina on pojallaki eka kerran autokoulua ja se pitääki sit vielä iltasella joskus hakee Kalajoelta. Mullaki on sillo kuuden tuuri, niin vielä sen jälkeen täytyy sinne ajella.
Huomena pitäs pojan vaihtaa isännän autoonki talvitossut paikoilleen, ett seki pääsee jossain liikkumaan, jos on tarvis. Ainaki palohälyytys sen pitäs käyä tekeen ens viikolla työpaikalla. Sen verran pystyy tekemään, vaikka saikulla onki. Sillä vielä kaks viikkoa lomaa edessä. Aikalailla kunnosa alkaa olemaan, vähän käy kipiää, jos vääriä liikkuja vielä tekee. Tänään meinas, ett haavakohta ja ympärystä on aivan tunnoton. Palaakohan siihen tunto ensinkään takas vaa jääkö joku hermovaurio pysyvästi?
Kissat olleet aivan ihmeisään tuon lumen kans. Papuki yrittää kulkea niin, ettei vaan tassut kastus. Ja sehän on ihan mahoton homma. Hupasan näkösiä olivat eilettäin, ku liikkuvat tuola ulkona. Tänään jo olleet vähä normaalimmin. Vaikka aamulla näytti kyll ihan siltä, niin ku ne ois aatelleet ulko-ovella, eikö tuo vieläkään oo lähteny pois, ku joka paikka oli valkosena. Eiköhän neki totu täs pikkuhiljaa, jos vaan lumi pysyy.