Mintsin sivuilta iski inspis alkaa kokeileen Salomonin solmuja. Ensin ne ei menny jakeluun millään, vaikka yhtä videotaki kattelin. Pienen paussin jälkeen, palasin takasi ja jotenki ne palat vaan loksahti kohalleen ja onnistuhan ne. Ensin yritin kolmiohuovia alottaa, mutt siitä ei sit viimekädesä tullu yhtään mitään. Tai mulla ei tullu niin selvästi kolmion mallista siitä, ku mallisa. En tiijä, mikä meni vikaan. Niinpä vaihoin suunnitelmat bontsoksi. Erittäin hyvillä ohjeilla pääsin alkuun ja nyt oon sit taas vaihteeksi koukussa. Lankavarastoa tuola komusin ja löytyhän noita villalankoja, puuvillaa myös. Kokeilen nyt tän ensimmäisen, mitä siitä tulee ja kuka sen lopunperin saa. Todennäkösesti tuo lanka ei riitä mulle tai tytölle. Onneks siskontytöllä on kohta syntymäpäivä, jospa sen osote on sit sinne. Nyt jäi pistelyt telineeseen joutilaaksi, ainaki vähäksi aikaa. Tuo virkkaus on vaihteeksi tosi kivaa. Aikanaan piti virkkaus lopettaa, ku isäntä repi housunsa kaikkien verhojen kans. Meinas, ett meillä on verhoja enempi, ku kellään maailmasa. Ja totuus on kyll, ett on niitä aika monet. Sängynpeitteitäki oon virkannu kaks parisänkyyn ja kaks yksittäissänkyyn. Pöytäliinoja en oo oikeestaan koskaan tykänny tehä.
Nyt äkkiä takas virkkaan.