Eilen sain kuullu jutun, joka taas vähä surettaa. Pojan 2,5 vuotta kestänyt seurustelu on loppunut. Yhdestä tuumin olivat kuulemma niin päättäneet. Tätä vähä pelkäsin jo syksyllä, ku joutuvat niin kauaksi toisistaan koulujen alettua, eikä sitä aikaa enään oo silleen, ku ennen. Ajan puutteeseen ilmeisesti kaikki siis loppu. En oo viittiny hirveesti pojaltakaan kysellä, ku tuntuu olevan asian tiimoilta vähäpuheinen. Harmittaa niiden puolesta, ne oli hyvä pari ja me isännän kans tykättiin kovasti miniästä. Ei ikinä oo tullu aatelleeksi asiaa näin, miten se vaikuttaa, ku lapsien suhteet päättyy. Kyllä seki koskettaa näköjään. Ja tää oli vasta eka kerta. Nuoriahan ne ny tietenki on, elämä vielä edessään ja suhteitaki varmaan. Mutt ku tää eka suhde kesti näin kauan, niin tuntuu, ku jotain puuttus meidänki perheestä.
Vähä ilosempaa asiaa sit. Eilen aamulla puntari näytti 57,4 ja tänäänki illalla 57,6. Nyt ois oikeesti toiveesa, ett huomenaki vielä ois alle 58, ku on virallinen punnitus. Nyt on ihan oikea suunta taas vaihteeksi. Ny on ollu kyll muutenki aika hyvällä mallilla tuo makean syönti. Oon mä syöny vähä jotain toisinaan, mutt ei ny pahasti, jos suunta on kuiteski alaspäin. Tänään vaan taas kaupasa sorruin, ku loput konvehtirasiat oli euron kipale, niin olihan se pakko ostaa, ku halvalla sai. Ensimmäinen rasia on aukinaisena olkkarisa. Ja tämä tuho ny menee kutoon sinne, ehkäpä napsii jonku suklaatinki.