Perjantaina töitten jälkeen lähtiin ajeleen kohti Hailuotoa. Ikinä, ku emme oo sielä käyneet ja tarkotus on ollu mennä jo parina vuonna ainaki. Aina loppunu kesä kesken, ny ei kerinny.
Auringonlaskua Hailuodosa vähä ennen kymmentä perjantaina. Tytöt oli vielä uimasa tuolloin.
Lauantaina aamupäivästä mentiin majakalle ja venesatamaan. Sumu nousi äkkiä sillo vähä ennen lähtöä ja katoski sit melkein hetikohta. Meinas yks kahvilantäti, ett se on joka aamusta ja kestää semmosen vajaa pari tuntia.
Hienoja oli paatit satamasa, vaikka vähänlaisesti niitä sielä oli. Olikohan kaikki vielä merillä ennen lomien loppua?
Majakka ei vielä ollu auki, ku sielä oltiin, joten ylös ei päästy ja sieläkään ei ois taas ulkotasanteelle päässy, joten se siitä.
Luototalosa oli näyttely ja sehän piti tietty käyä kattomasa. Tää harmaahylje oli uskomattoman pehmeäkarvanen. Se oli aivan ihanan tuntunen. Ja niin söötti muutenki.
Muuten sielä ei ollu mitään erikoista, joten lähettiin jo lauantaina ajeleen takas päin ja jäätiin paljon karavaanaripalstoilla kehuja saaneeseen Lampinsaareen. Olihan se paikkana ihan viihtysä ja rauhallinen, varsinki rauhallinen. Sielä oli yks auto meijän lisäksi ja sit kaks kausipaikkalaisten vaunua, toiseen tuli illan aikana väki ja toisesa kävi sunnuntaina omistaja. Se oli jonkunsortin kylätalo, jonka pihasa oli leirintä. Uimamonttu oli sielä takapihan puolella sit. Se monttu oli ilmeisesti aika vanha, koska sisällä oli kuvia ajoilta, jollon kaivoski vielä toimi ja se monttu oli jo sillo. Mukavat isännäthän sielä oli ja silleen, mutt meijän nuoriso ei paikasta tosiaankaan tykänny. Ei ketään, ei mitään. No, koettu seki, eikä varmaankaan tartte toista kertaa mennä.
Nyt, ku luvan oon saanu, kerron työnalla olevan puseron olevan Lankakomeron Päivin suunnittelema. Ny, ku paremmin tuosa kattelin Päivin puseroita, sehän oli jo vuoden takanen juttu tää pusero. Ja samalla selitty sen huomaamattomuuski, ku Lankakomeroon eksyin tän Kevätpäiväntasausyllätyshuivin myötä. Mutt toinen paikka, misä törmäsin tähän aivan ihanaan puseroon oli Annella ja toinen hällä kans. Se iski jotenki muhun, ku metrinen halko. Mä haluun tollasen.
Reissussa pusero edisty ja ei edistyny. Vähä liika innokkaana kudoin sitä ensin liika pitkästi. Asian tajuttuani nykäsin puikot pois ja uhkasin purkaa koko helahoidon, isäntä höpötti vieresä, älä ny oo pöhölö. No, en kuiteskaan purkanu aivan kaikkea vaan sinnillä keräilin silmukat takas puikolle ja edelleenki siihen jäi yks kuvio liikaa, mutt saa olla, enempää en pura. Ny oon saanu jo toisen hihan omalle puikolle. Kyllä se siitä.
Tulevalla viikolla sit kuvia tuosta terassista, isäntä siihen vielä koristuksia vääntelee, jotka mä jo kerkesin unohtaa. Ja kukkia kans ens viikolla vasta saan siihen koristukseksi. Tai ei enää kummosia kukkia, krysanteemeja vaan, ku nehän kestää vähä pakkasiaki.
Kommentit