Nyt on sit päällä valivali. Eilisestä lumenluonnista on kyljet ja lavat kipiänä. Tietäähän sen, ku äkkiseltään tekee ja ku pukkasin tuonne aska-autolle asti tien. Saapahan sit ens viikolla sen sieltä helpommin. Ja luntahan sielä oli. Viikolla vielä oli suvikelit ja sen jälkeen pakkasta, niin se oli aivan jääsä. Tänään pitäs kyetä kantaa vähä puitaki taas sisään, ku oon vapaalla. Aiaivoivoi. Yhen saavillisen vasta saanu kannettua. Ny täs koneella hetki ja sit ruuanlaittoa välisä, ett saa laatikon uuniin.
Yheksäks vein kossin matkahuoltoon ja samalla hain maitoa kaupasta ja vein isännän resetin uusitettavaksi.
Ja tytön kans mulla palaa kohta käämit kokonaan. Aamulla se alotti vaatimalla lappua liikkatunnille, ettei tartte luistella, ku on nuha. Kyselin, meinaako muuten olla menosa tavallisesti, niin tottakait ja discoki perjantaina. Kieltäydyin kirjottamasta, jos muutenki voi käydä meidän koululla luisteleen ja kylillä hyppelemäsä. Siitäkös riemu repesi ja mä kuulemma (taas kerran) teen hänen elämästään helvetin, ku en mitään usko ja tee niinku käsketään. Totes vielä, ett vaikka ois 72 astetta kuumetta perjantaina, niin discoon mennään. En enää jaksanu kommentoida asiaa mitenkään. Sen kans saa olla koko ajan sotajalalla. Välillä jo luulin tuon murkkuiän helpottaneen, mutt ei mitään. Se kai jatkuu lopun ikää, musta tuntuu. Puolikkaan sanan jos sattuu sanomaan väärällä äänensävyllä tai jotain muuta vastaavaa, niin aina riemu repeää. Eikä jaksas jatkuvasti tapella. Se rassaa aina niin kauan mua, ett mä suutun tosissani ja sit se menee vinttiin itkun kans, ku mä oon niin paska ja vaikka mitä. Ei munkaan sietokyky kestä aivan kaikkea.