Tänään sattu hyvää tuuria mukaan. Aamusella alotin nurtsin leikkuun. Terassin eteen asti kerkesin leikata, ku tyttö tuli ja käski kattoon Salkkareita. Tulin sit sisälle ja hetken aikaa kerittiin kattoo, ku rupesin puhuun kaupasa käynnistä. Janika kekkas sit, ett mennään Kalajoelle kauppaan ja niin lähettiin hetimiten. Takas ku tultiin, tyttö rupes peseen perunoita ja mä menin jatkaan nurtsin leikkuuta. Sen sain valmiiksi tuosa kolmen seudusa, niin eiköhän samantein alkanu sataanki. Hyvää tuuria siinä mielesä, ett kerkesin leikata sen. Viikonlopuks kuiteski luvattu sateita, ettei sitä ois voinu sillo leikatakkaan.
Se oli sit pojan viimenen työpäivä tälle kesälle tänään. Ens viikko ois sillä vielä lomaa ennen koulun alkua. Vieläkään ei oo koululta kirjettä tullu, vaikka sen piti tulla heinäkuun aikana. Eipä silti, ei ollu muutkaan vielä saaneet sitä. Vielähän tuota muutama päivä on heinäkuuta jäljellä.
Tänään täs vähä herkutellu, yhen munkin oon syöny. Saa nähä mikä on sunnuntaina puntarisa tilanne. Toivottavasti käyrä on laskeva. Maha ainakaan ei oo pienentyny ollenkaan, ei ainakaan tunnu siltä. En kyll mitannu oo yhtään kertaa, enkä mittaakkaan. Liikkua pitäs vielä enemmän, mutku tuntuu mukamaste siltä ettei kerkee. Seki on vaan tekosyy. Pitäs vaan saada itteensä paremmin niskasta kiinni. Vaikka tämähän on jo kovasti, jos kaks kertaakaan viikosa lenkkeilee, verrattuna entiseen, ku ei liikkunu oikeestaan ollenkaan. Korkeintaan sohvalta jääkaapille ja vessaan ;). Töisä ny tietenki tulee liikuttua pakosta. Yllättävää kyllä, mulla oli kerran askelmittari sielä mukana, niin askeleita tuli n. 9000 eikä sillonkaan tainnu olla ihan koko päivää töitä. Paljo sielä joutuu päivän aikana kulkeen, ku tavaroita pistää paikalleen, kassallahan ei taas liikuta juuri ollenkaan, paitsi punnitseen hevejä, joita asiakkaat ei oo punninnu.
Ny isäntä paikkaa tuola ulkona mun auton pohjasa olevaa reikää. Pitäs käydä näyttään sitä katsastusmiehelle. Mitähän kivaa se keksii.