Tänään käytiin sit puolukasa ihan kuntoilumielesä. Ei viittiny lähtä Kalajoelle Siipojoki varteen käveleen ihan huvikseen vaan piti harrastaa hyötyliikuntaa. Eikä menty sit Kalajoelle ensinkään, vaan mentiin vaan tuohon Siivikon tienvarteen. Tulihan tuota jonkun verran. Tytön puolukat vaan punnittiin ja silläki oli 3,2 kiloa. Mulla ja isännällä oli ämpärilliset kummallaki. Eli yhteensä varmaan toistakymmentä kiloa. Jospa niillä jonkun lantin sit sais, ku vielä muutaman kerran kävis poimiin. Se on siinä mielesä helppoa hommaa, ku ei tartte perkatakkaan ollenkaan. Tuosa jo sanoinki, ett tiistaina päästäs seuraavan kerran, jos vaan ilmat suosii. Tyttö bongas yhen käärmeenki sielä. Isäntä pari hirvikärpästä ja mä en mitään ylimäärästä. Sääskiäki oli vaan harvakseltaan. Viime yönä oli vasta eka kunnon pakkasyö, ku sitä oli ollu 1,9 astetta.
Sillä aikaa, ku me oltiin mettäsä, oli Vili-Pertin isä käyny hakeen jiirisahan lainaan. Poika sit kertoki tuosa, ett niillä oli astianpesukone posahtanu ja tullu pieni vesivahinko. Siinä oli sit listat ja sokkelit menny uusiksi ja tieten vähä lattiaaki. Remonttihommia sit heillä. Olivat aikoneet käyä, ku joutavat. Ja kuviaki oli tuonu ristiäisistä ja mun ja pojan ensitapaamisesta. Samalla oli sit saanu tytön rippikuvan mukaansa.
Siinäpäs taas tää viikko alkaa olla pulkassaan. Ens viikolla onki sit jännät paikat uuden työpaikan suhteen. Toivossa elän edelleen.