Hetken päästä lähtään ajamaan kohti Imatraa. Vielä pitää auto tyhjentää ja täyttää, sitten ollaan valmiit jatkaan matkaa.
Aamulla kuuden aikoihin täälä oli kauhee ukonilma ja rakeita tuli niin, ett tuntu, ett ne tulee katosta läpi. Yhen kerran iski varmaan tähän lähelle maahan, ku autoki oikein tärisi. Nyt onneks meinaa tuo aurinko paistaa. Jospa se jatkaski paistamista, vaikka tänne päin luvattiin kovaa sadetta.
Poika soitti täss aamulla ja sano päässeensä Kalajoelle raksalinjalle. Oli kirje tullu kotia. Nyt ainaki voi huokasta, ett se pääsi sinne, minne halus. Meidän perheessä voi joskus tulevaisuudessa olla vaikka rakennusinsinööri ;) mistäs sitä tietää. Puhuinki täss kerrattain pojalle, ett lopputyönä se vois rakentaa meille sen lisäsiiven, johon tulis saunat, suihkut ja vessa. Meilläki ku tuota ikää tulee lisää, niin tulee joskus se päivä, ettei portaita oo enää kiva kulkee. Oispa sitt pesutilat eka kerroksesa, eikä kellarisa. No, ans kattoo ny, miten käy.
Nyt voi olla sitt muutama päivä väliä, etten pääse tänne kirjotteleen, ku ainakaan Imatran leirintäalueella ei oo wlania. Seuraavaa leirintää ei etes vielä tiedä, muuta ku sen, ett se on Savonlinnassa.