Kotevuttiin tänään reissusta tuosa ennen viittä. Hiihtokilometrejä kerty noin 20, tiistaina n. 5, eilen n. 10 ja tänään n. 5. Eilen käytiin merenjäällä suksiin saareen. Se välimatka oli noin viis kilsaa. Puolesa välisä meijät tuli pysäyttään merivartiosto. Se ilmalaivasysteemi ku alko tuleen kohti, aateltiin, ett ei hitsi, mitä se hommaa. Välillä kyytistä jäi joku ihminen ja koira pois, mutt paatti tuli vaan kohti. Mielesä kävi jo, mitä väärää me ny tehhään ja sit jo sellasta, ett joku on joutunu vaikka hukkaan ja ne vapaaehtosia kyselee samalla. Herra merivartija pyysi meitä kiertään vähä kauempaa, ku niillä joku koirankoulutusjuttu meneillään, ettei se ota meistä hajua, vaan menee sinne minne tarkotus on. Sano kyll sit, ett jos se tulee, niin se haistelee vaan. No, me sit vähä kierrettiin kauempaa. Sinne ei ollu vielä tehty varsinaista latua, ku mentiin, vaan meki mentiin vaan jonku toisen entisiä suksenlatuja. Ja arvata saattaa täs kohtaa, ett latu oli tehty sit, ku tultiin takasi, vaikkei me sillonkaan sitä hiihetty, ku törmättiin siihen vasta lähempänä rantaa.

Täsä ollaan kohta puolivälin paikkeilla mennesä tuonne edessä näkyvään Kropsun saareen.

Tämmönen ootti meitä rannan tuntumasa, vaan lähettiin hakeen toista makkaranpaistopaikkaa, ku tää oli aikalailla ummesa ja moottorikelkkojen jälkiä pääsi helposti jatkamaan.

Tästä me tultiin tähän ekaan makkaranpaistopaikkaan.

Ja täälä toisesa makkaranpaistopaikasa oli myös jonkinsortin majakka. Pieni se oli, eikä sinne tohtinu mennä sisään, ku ovi oli kuiteski lukittu. Paikka ois aivan mahtava kesällä, mutt eihän sinne mitenkään pääse, ku ei omista venettä.

Latuja sielä oli mielinmäärin. Rantasarkan vieresä on Virpiniemen Liikuntaopisto, niin sen piha-alueelta lähti jos jonkinmoista latua. Pitkää, lyhyttä, harraste ja kilpalatua. Vähä kaikkia kokeiltiin ja yhtäki kilpamäkeä, ku kiivettiin, niin tuntu ett järki ja henki loppuu jo puolivälisä. Ja sit ku ne oikeet hiihtäjät vetää sen, ku naamattomat, eikä tunnu missään. Voi kiesus, miten ne jaksaa.

Eilettäin reissusa valmistu se toinen tytön pitkä sukka.

Nää oli aivan ihanat. Mä tykkäsin näistä tosisani, mutt ku ne on tehty tytön jalkaan sopivaksi, niin mulle ne on vähä isot. Kohistuksia ei edelleenkään, musta se on tarpeetonta. Eikä taatusti kävele toisia samanlaisia vastaan. Ny on mulle tulosa turkoosin sävyset pitkät sukat.

Huomena lähtään varmaanki viemään tyttöä Louetille laskettelemaan. Tai oikeestaan harjottelemaan laudalla laskemista. Se ei oo ikinä vielä laskenu laudalla ja haaveilee koulun laskettelureissulla laskevansa semmosella. Aikasemmin oli jo puhetta, ett ensin pitää harjotella pienemmäsä mäesä, ennen ku noihin oikeisiin rinteisiin menee. Ja tiijä sit, tykkääkö sit ollenkaan kuiteskaan.