Tämä päivä menikin töisä. Kuuden jälkeen pääsin ja melkein samointein meninki saunaan. Äskettäin sitten sieltä ja nyt täsä nörtteillään. Sohva jo tuolta huutelee kutsuvasti virkkaamaan uutta alkua.
Mintsin sivulla jotain hämminkiä. Mikä tää juttu on? Jos ymmärsin oikein, on Mintsi antanu mulle jonkun merkin. Mikä merkki ja miks? Tyhmä täällä kyselee. Sitt jos paljastan SUUREN salaisuuden... Mitä tarkottaa meemi? Ei se salaisuus tainnu ollakkaan...olla tyhmä. Tää blogimaailman sanasto on mulla vielä vähä hukasa. Mutt eihän kysyvä tieltä eksy, eikö sitä niin sanota. Totuus tässä kuitenkin on, ett mun ois täytyny antaa Mintsille merkkejä ja monta. Se on auttanu mua näitten blogijuttujen kans. Ehän mä osannu yhtään mitään, ku tän alotin. Mintsi on neuvonu mm. laskurin laiton ja ny viimesenä tuon linkittämisen. Huomaatko, osaan sen. (Toivottavasti se toimii.) Ja jos ei toimi, se ei oo mun syy ;)

Aamusella isäntä lähti mehtähommiin. Tai ei muuta, ku nosteleen halkoja traktorin lavalle. Eikä sillä kauaa menny. Oli jo alta parin tunnin takasi kotona. Kohta peräsä Ahti toi halkokuormaa. Oli viis metriä kuivia koivuhalkoja. Pitää pieniä viikolla ja syytää katokseen. Rankoja kuulemma sinne vielä jäi, neki pitää sit jossain välisä käyä pieniin. Onpahan alkutalveksi puita. Pitäähän niitä sit vielä ostaa lisääki, mutt näillä alkuun pääsee.
Ei mee hyvin mullakaan, töisä potkasin taas jalkani lavaan ja ny on kahesta varpaasta nahat lähteneet. Aina teloo ihtiään, ku on muka koko ajan niin kiire. Tai ohan sielä oikeestiki kiire, mutt tohelolle sattuu.