Piti käymäsellään tuosa puntarilla ja ei ois kauheesti kyll kehittäny. Eikä sitä voi selittää muuta, ku suklaata ja kinkkua, kinkkua ja suklaata ja vaikka oon KÄVELLY monta kertaa joulun aikana. Ja pah, sanon minä. Kauhee rääkki alkaa vuoden vaihteesa, APUA. Toivottavasti myös tupakit pysyy kaupasa sillo. Koska jos en mä ny pääse eroon tupakista, en enää IKINÄ kokeilekkaan sitä. Tää on kolmas kerta ja senhän se pitäs toden sanoa. Isäntä on ollu ainaski aivan hepulisa, näkee painajaisia koko ajan, jos saa ylipäätään nukutuksi. Aamusinki nousee kuudelta aina ylös, ku ei saa nukutuksi, hei haloo. Onhan noita kaikenlaisia vierotusoireita ollu. Joulun aikaanki tuli yhtäkkiä ruuan jälkeen ajatuksia, ja sit kessulle. Se tulee vaan niin luontojaan. Ohan sitä yli kakskyt vuotta tullu tehtyä, ett ruuan jälkeen mennään kessulle. Parasta täsä on se, ett poikaki on lopettanu sauhuttelun. Me, ku enää ei oo kannettu sille tupakkia, niin seki katto viisaammaksi tehä järkipäätöksen. Ens kuusahan se saa tupakkinsa ite, jos tahtoo. Ja tyttö on ollu kyll tyytyväinen, paitsi mun kiukutteluun. Sitä tulee harrastettua ny vähä välistä liian kansa, ku ei noi hermot kestä paljo mitään vastustusta ja sit huudetaan...ihanaa Leijonat, ihanaa. Paitsi ettei sitä, mutt yleensä aika painokelvotonta tekstiä. Jospa tää tästä...joskus helpottaa. Töisä ei kyll taho pärjätä, sielä tahtoo rassata enempi, niin tuntuu, ett pitäs päästä tupakille. Kotona paljo helpompaa kuiteski. Ja alusa nää jutut oli aivan toisin päin. Kotona sitä voi riemastua, jos siltä tuntuu, mutt töisä ei niinkään. Vois asiakkaat kahtella hitaasti tai sit ne poistus vähin äänin. Ny tätä tupakoimattomuutta kestäny kuukausi, enkä ois IKINÄ uskonu tätä näin hankalaksi. Aikasemmat lopetukset ei kuiteskaan oo tainnu kestää näin kauaa.