Eilen taas käytiin Kärkkäisellä, ku isännän piti käyä kattoon moottorisahan ketjuja, ku olivat sikahintaan. Ei sieltä kuiteskaan sopivaa ketjua löytyny. Oli alottanu kaataan noita pihaa reunustavia puita jo tuosa yks ilta. Keskimmäinen kuollu poppeli oli saanu kyytiä. Samoin yhestä koivusta oli lähteny oksia, ku viime syksynä Heikki jo traktorin kauhalla katko niitä, ku olivat eesä. Isäntä aiko muutenki kaadella noita koivuja, ku ovat liika tiheisä ryppäisä osa. Ja kohta varmaan pitää niitä puita alkaa kyytsään pihalle Ahtilta. Sitte niitä puuhommia vasta onki.
Tytön laskettureissu eilen oli menny hyvin, vaikka aurinkolasit jäiki isännän autoon, ku ei muistanu niitä aamulla ottaa. Kukaan ei ollu joutunu etes sairaalaan reissussa, mikä yleensä on enemmän sääntö, ku poikkeus. Muutamia pahempia kaatumisia oli ollu, mutt kukaan ei ollu lekuria kaivannu. Yhellä tytöllä oli ollu asfaltti-ihottumaa naaman täydeltä. Tai oisko täs tapauksesa lumi-ihottumaa, ku oli tehny rinteen kans lähempää tuttavuutta. Samoin yhellä pojalla oli vähä selkään sattunu ja käveli sit vähä kaksinkerron. Siinä ne vahingot sit oliki tällä kertaa. Vähällä pääsivät, ku yleensä tosiaan murtuneita kylkiluita reissussa tullu.
Eilen sain uudet verhot asuntoautoon paikalleen. Kyllä se vaan aina kummasti muuttuu, ku verhoja vaan vaihtaa.
Muuten ei taaskaan mitään uutta. Tytön huivia yhä edelleen kudon. Piti ostaa siihen vielä eilen lisää lankaa, ku ei kolmella kerällä saa siihen tarpeeksi mittaa. Ny on vielä kaks lisää, pitäs jo riittää.