Eilen oltiin taas Huhmarisa, isäntä ongella ja mä virkkasin autosa. Mari laitto siinä tekstaria, lähettäskö niiden kans katutansseihin. No lähettiinhän me sit sinnekki. Pyörillä mentiin ja tultiin.
Niin, suurin erehys, mitä tein eilettäin, oli se, ku menin katteleen yhtä lehteä ja kas kummaa, bongasin sieltä virkatun ison pöytäliinan ja tajusin, sehän passaa meijän ruokapöytään, ku nakutettu. Ja eiku mitä, meikä osti mennesä Huhmariin, Kärkkäiseltä valkosta kalalankaa ja alotti virkkaan sitä liinaa. Ja sen kans meinas mennä heti alkuunsa hermo, alotuksesa 751 kjs:a, olin saanu ne viimen tehtyä, ku jostain syystä vilkasin tuulilasista ulos ja sielä oli susi. Äkkiä kalapuhelinta esiin ja isäntää varottaan, ett se susi tulee sinne päin. Raotin ovea ja huutelin hushus. Ei mitään reaktiota. Sit huomasin, ett käsityö oli tarttunu jalkoihin pikalähösä ja purkautunu osaksi, tietoahan ei vielä ollu, kuin paljo. No viimen tästä susihässelistä selvinneenä, aloin laskea silmukoita ja eiku mitä, silmukat passas edelleenki. Ei yhtään purkautunu, jes. Seuraava kierros passas täydellisesti. Lopuksi todettakoon, ett se elukka ei ollu susi, vaan koira, siperian husky, mutt ku mä en nähny sitä siinä vaiheesa, ku takaa päin ja sehän on aivan suden näkönen.
Hidasta tuon liina virkkaaminen, ku se on niin armottoman levee, niin kerroksia ei tuu tuhkatiheään. Ny taitaa olla vasta neljäs kerros meneillään. Piti vaan välisä lähtä leikkaan nurtsia, ennenku taas päivän sade tulee päälle. Tasan niin, joka päivä satanu, enemmän tai vähemmän. Jospa ne kunnon aurinkoiset päivät tulee sit loman aikaan, ainaki täytyy toivoa niin.