Meillä on tänään 21 vuotis yhdessäolopäivä. Pitkä on ollu yhteinen taival ja toivottavasti sitä on toiset samanmoiset eesäki. Ohan sitä kerinny oleen ala- ja ylämäkeä tähän aikaan. Vielä taaplataan yhesä kuiteski.
'Juhlapäivää' juhlittu tuola pihalla haravan jatkeena. Kukkapenkit on saanu tänään kyytiä, samoin pensaat. Siitäpä yks hupanen juttu. Poika tuli kaveriksi kans ja annoin sille isot pensassakset, ett saa leikata tuoksuvatut. Ite en enää jaksanu niitä leikata, ku käsistä oli kaikki voimat menneet muitten leikkausten jälkeen. No kossi kerkes vähä aikaa leikata niitä ja kirota niiden paksuutta ja sitkeyttä, niin eiköhän isäntä keksiny, ett meillä on pensasleikkuri. No sillä poika jatko ja isäntä otti vielä moottorisahanki, jolla sai toinen pensas kyytiä. Olohuoneen akkunan alta sai myös morsiusangervot kyytiä, saa nähä, kasvavatko enää ens kesänä ollenkaan. Mutt kaiken näiden leikkuujuttujen hupasuus perustuu siihen, ett kaikkina aikasempina vuosina mä oon leikannu ne tuoksuvatut niillä pensassaksilla ja heti, ku laittaa ukot asialle, niin johan löytyy koneita vaikka mihin lähtöön. Siitä tulkutinki ukolle (leikillään), ett varmaan joka lähtöön löytyy koneita heti, ku akka ei hommaa tee. Kukaan ei oo vaan mulle kertonu, ett meillä ois koneetki, millä noita hommia vois tehä. Vaikka ohan mä tienny pensasleikkurin olemasaolosta, mutt en oo ymmärtäny käyttää sitä hyväkseni. Tyhmä oppii ilmeisesti aina kantapään kautta.
Nyt meen herkutteleen yhen vanilla vanukkaan ja sit istun tuoliin virkkaamaan, pontso voi tulla jopa tänään valmiiksi, jos oikein reipas oon.