Oottelen täs postia, jospa langat tulis jo tänään. En kyll tiijä, kantaako ne sen kotia asti vai pitääkö mun hakea ne postista. Ei sieltä kyll ainakaan vielä oo soiteltu, ett oonko kotona. Ois ihana päästä hypistelemään niitä. Tuosa blogikierroksella kirosin, miksen oo liittyny Ilun sukkalankakerhoon, ku bongailin aivan mahtavia sukkalankoja. Seuraavaan on tieten pakko liittyä.

Toinen hiha puseroon valmistu toissailtana ja toinenki on jo hyvän matkaa tehtynä. Ja raglanohjeita tuola lueskellu, niin eihän siinä pitäs olla mitään ihmeellistä, ommellaan vaan yhteen ja that's it. Aiemmin, ku googletin asiaa, niin jostain sain sellasen käsityksen, ett ne pitää kutoa jollainlailla erikoisesti yhteen, siks pihalla, ku lumiukko. Hyvä minä. Moneskohan kerta; oppia ikä kaikki. Vielä mä puseron itelleni saan.