Vieraat lähti ajeleen kotiaan kohti. Kaheksan tunnin matka heillä eessään, ei käy kateeksi. Onhan se outoa taas olla vaan omalla porukalla. Kaks viikkoa kerittiin olla yhesä yhtäsoittoon ja kyllä oliki taas kivaa. Jospa talvellaki vähä aikaa, riippuu lomista.

Pössiki on sit ollu teillätietymättömillä juhannusperjantaista asti, saa nähä, tuleeko se vielä kotia, kolmatta viikkoa kuiteski jo menny. Täsä, ku ollu puhetta aikojen saatosa muitten kissan omistajien kans, niin naapurin leikattu kolli oli kolme kuukautta kateisa ja tuli sit kotia. Samoin tytön kaverin kotona on sellanen kissa, ett se on aina kesät liisusa ja syksyllä tulee kotia. Missään me ei kuiteskaan oo kissaa nähty. Eikä sitä kuulu eikä näy, ku huutelee sitä. Jos se vaan on menny tuolle isolle tielle asti, niin se ei kyll välttämättä tiedä hyvää, mutt ku ei mitään tietoa. Eihän tuo isokaan tie periaatteesa niin kaukana ole, jos suoraan mehtän läpi menee. Papu taas on ollu oikeena pelkurina koko ajan, ku vieraitten koira oli täälä, saa nähä, kauan siihen menee, ett se tajuaa, ettei koiraa enää ole täälä. Se piti kantaakki sisälle aina niin, ettei se koiraa nähny, ku muuten repi kynsillään.