Ibiza sit ei halua siksi villatakiksi, mitä suunnittelin. Eilen mehtästin sit uutta mallia, mutt mikään ei natsannu. Suunnittelin jo vähä ihan omatekemää, mutt siinäkään en päässy yksmielisyyteen langan, enkä mallin kans. Heivasin kirjat ja paperit nurkkaan ja aattelin, joskus myöhemmin sit. On se vaan kummaa, ku mikään ei kelpaa. Mutt se narinasta tällä erää. Sukkaa pukkaa taas sit.

Pössi oli taas puolitoista vuorokautta teillätietymättömillä. Aamulla tuli terassilta. Kattelin siinä, ett se linkuttaa ja lähemmäs, ku tuli, huomasin, ett se ei varaa toiselle takajalalle ollenkaan. Tutkiskelin sit sitä lähemmin, mitään vammoja ei näy päällepäin, eikä se itke, ku siihen jalkaan koskee. Mielellään ei kyll sitä kauheesti anna tehä. Eli yhtä pahaa vammaa ei ainakaan oo, ku Napilla aikanaan. Jalkapöytä on se kohta, mistä se ilmeisesti on sen telonu. Mietittiin tuosa tytön kans aamulla, ett mikähän sen on telonu, ei varmaankaan auto tai muukaan moottorikone, oisko se jääny johonki jumiin ja siinä loukannu ihtensä. Toistaiseksi katellaan, ennen ku ainakaan lääkäriin lähetään. Pössi kyll pahkus jo takaski ulos, toivottavasti ny ei häivy kovin kauas, eikä kauaksi aikaa. Sillä tavaksi tullu, olla joka viikko tuon puolitoista vuorokautta liisusa. Misä liene haahuilee.

Ja sit riemunkiljahuksia. Yks, toistaiseksi vain tytön tuttu, vanhempi naisihminen lähtee Tallinnaan sunnuntaina. Kehtasin sit kysymän tai tyttö kysy hältä, voisko tuoda sitä kuuluisaa vironvillaa sieltä. Lupas tuoda ja ku tänne sit pääsiäiseksi tulee, niin tuo ne tullesaan. Määrä jäi avoimeksi, ku tuo sen, minkä voi, kaikki otetaan vastaan. Sit täytyy tieten munki kokeilla tuota Revontuli-huivia.