Just systerille viestiä laitoin ja kyselin, onko se koulun alottanu. Vastaus oli, ett joo ja huomena jo opettajana eka tunnin. Oho, nopeaa edistymistä. Tiijä häntä, mikä on takana tarina. Datanomiksi aikoo. Ens syksynä pitäs valmistua, jos kaikki menee okei. Heti jo toka luokalla ja kolmannen kurssejaki jo käy. Ihmetellä täytyy, miten jaksaa, sillä on kuiteski neljä lasta ja kaks niistä alle eskari-ikästä. Ja ukko kulkee reissuhommisa. Hattua nostan, jos jaksaa homman loppuun asti.
Jereki sai päätöksen tuetusta koulumatkasta. Kai se ny selvää pässinlihaa oli, ku ei tästä juoksemallakaan sinne mene. Ja mulle tuli Tapiolalta kirje, josa oli päätökset maksetuista työtapaturmajutuista. Mun mielestä siitä puuttu lääkekulut apteekkiin, mutt sehän ei mun päänsärkyni tietenkään ole.
Ny pitäs jaksaa nörtteillä vielä noita vaatteita tonne huutikseen, mutt ku se on niin työlästä kirjotella niitä sinne, niin ei millään vihtis. Mutt ku tuota tavaraa kertyny joka nurkkiin lojumaan joutilaaksi. Pääsis ite eroon siitä ja jollekki ne vois olla tosi tarpeellisia. Oon kuiteski kirjotellu jo yli 200 tavaraa sinne. Ekat umpevuu huomena ja lähtee uuteen kotiinsa. Kirjoja oli siinä satsisa.
Tänään ois 1/2 vuotis hääpäiväki. Isännältä eilen kyselin, tietääkö mikä päivä, katteli kihlasormuksesta päivää ihmeisään, ei passaa, se on vasta ens maanantaina. Kerroin mikä on, kyseli, lasketaanko semmosiaki päiviä. No joo, ei kai sitte lasketa.