Taikauskoinen en oo. Joten ei pelkoa päivästä, eikä mitään sattunutkaan.
Töisä aamuturisa vain kahteentoista asti. Lähteissäni kävin ärrältä kysymäsä tilaamaani lehteä, ei ollut vielä tullut. Samalla kävin paikallisesa käsityöliikkeesä ostamasa liukuvärjätyn DMC lankapaketin, jota jo aiemmin kattoin, ku kävin. Riitan kans siinä keskustelin sitt niitä näitä ja hän mainitsi sit mallipistelijästä. En sitä niin noteerannu siinä vaiheesa, ku oltiin vaan kattomasa Vervacon kuvastoa, josa oli Jeesus ja opetuslapset työ. Kotona vasta rupesin miettiin, ett vihjailikohan se jotain. Aattelin käyä uudestaan ens viikolla, jonku lanka-asian varjolla ja sanoa sille, ett jos se mallipistelijää tarvii, niin olen vapaaehtonen. Voisin tehä sitä vaikka lanka- ja kangaspalkalla. Samalla vois kyll nakata, ett voisin joskus tuuratakki sitä, jos tarvii vapaata. Tottakait vakityön ehdoilla. Tiijä vaikka se poikis jotain enemmänki tulevaisuudesa. Ois kyll maailman ihanin asia päästä käsityöliikkeeseen töihin, josa sais vielä tehä käsitöitä. Ja joku vielä maksas siitä. Jee jee. No katotaan.
Ilta menny pistellesä. Nurtsi ois pitäny leikata loppuun, mutt joka paikka on aivan märkänä, ku jatkuvasti sataa. Toissapäivänä tais isäntä keritä alottaa sen, ennen ku kerkes sille päivälle sataa.
Mansikkamaalla kävin katteleen taas, niin ei oikein mitään sielä oo. Sillo ennen reissua, näytti ihan hyvältä, kukkia näytti olevan aika paljo, mutt ny ei juuri karttejakaan oo, saati sitt kypsää. Ai niin, yhen sain syödä. Olikohan ainut tälle kesälle.
Tarkemmin ny aatellesa sitä syksyn tuloa, niin ei oo ampisia näkyny, eikä pääskysiäkään. Pitiköhän se ennustus paikkaansa, toivottavasti ei.
Kesäillan valssia äsken tos katoin, niin alko niin tanssijalkaa kutiaan. Pitää yrittää tuo isäntä houkutella huomisillaksi lähteen konkaroimaan. Näin kesällä ois kiva käyä useammin lavoilla. Ei se sit talvella niin väliä, vaikkei pääsekkään.
Kissa raastanu tänään taas tosisaan hermoja. Ensin se hyppeli tuos olohuoneesa ja repi sohvaa ja tuoleja. Sitt jatkuvasti keittiön pöyälle. Sitt se oli vintisä Jeren kiusana puremasa tietskan ja pakkasen johtoja. Viimen Jere menetti hermonsa ja nakkas kissan Janikan kamariin ja pisti oven kiinni. Nyt vintistä kuuluu kolinaa, saa nähä mitä se kissa sielä tiputteli. Ja tyttö on taas liisusa. Isäntä teki alunperin sille selväksi, ett ite sit kissaansa hoitaa ja pitää huolen. Totuus on kuiteski se, ett me ollaan jatkuvasti kissa-ammana, ku tytöllä on kiire sinne ja tänne ja tuo soitti ja se käski tulla. Yöt kissa on kuiteski onneks tytön kamarisa. Oppis äkkiä oleen ulkona, niin pääsis ainaki välillä helpommalla. Vasta muutamia kertoja pihalla yksin ja irti ollu. Eikä toistaiseksi ainakaan oo hukkaan joutunu. No, vuoden päästä on jo helpompaa.