Tunikasa on toinen hiha paikoillaan ja toinenki puoleksi. Miks se voi olla niin vaikeaa tuo viimestely aina? Ristipistoisaki ne jälkipistot. Kuka keksi viimestelyn, vois tulla mullekki ne tekemään, AINA.

Sit vähä murheellisempaa asiaa. Työkaverin kotitalo palo eilen melkein maantasalle. Ja joutuuki vielä maantasalle, ku koneilla vähä autetaan. Uutta tulee sit tilalle, ku aika koittaa. Siitä jäiki sit mieltä vaivaamaan se, ett miten suojata kaikki sellanen, jota ei rahalla takas saa, valokuvat sunmuut tavarat. Meilläki kaikki vakuutukset kuiteski kunnosa, ett talot ja tavarat saa uudet tilalle, mutt noi tommoset, joita ei enää mistään sais takasi. Kauheeta aatella, ett koti menee. Onneks ihmisille ei käyny kuinkaan, se kai se pääasia. Jopa meijän bemu oli ollu tallisa, eikä sillekään mitään vahinkoja, ku se aikasemmin oli siinä talon edessä. Toinen auto pihasa kuiteski oli kärsiny kuumuudesta ja maalit oli lähteny. On siinä ny hommaa kerrakseen, ett saa kaikki paikat kondikseen taas.

Tuleeki tälle viikolle vähä ylitöitä, ku iskiki lauantaille pitkän vuoron nakki. Yks pois, niin pomo kyseli multa, tekisinkö, mulla kuiteski ois ollu iltatuuri, niin kai se aamun kolme ensimmäistäki tuntia siihen samaan putkeen menee.

Tuosa, ku laistanu tuota yhistämistä, niin oon sit kutonu sukkaa kerän molemmista päistä, mulle toisesta ja tytölle toisesta päästä. Toisesta kerästä kans samallalailla sit. Mun sukka onki jo valmis ja tytönki sukka kohta. Ja kauhee hinku ois edelleen alottaa se uus villatakki.