Ny on sukat testattu suksimaastosa. Umpihankihiihtoa käytiin harrastaan tuola pelloilla. Lähtiin tästä Teron pellon kautta tuosta takamehtän läpi sen jälkeisille pelloille ja mentiin melkein isolle tielle asti. Aivan umpihankea piti hiihtää ja koko ajan upotti 20-30 senttiä. Takasitullesa oli sit jo ihan hyvä hiihellä. Ny on meillä ihan oma latu. Varmaanki kaks kilometriä on yhteen suuntaan. Olinki niin hikiläpimärkä takas tullesa, ett saman tien suihkuun ja ny täsä. Mutt kivaa oli. Mitään elukoita ei näkyny, jälkiä vain. Ja taas totesin, ois pitäny se kamera olla mukana, oli niin kaunista mennesä, ku aurinko paisto. Niin sukista, ne oli just ihan jetsulleen paikallaan, ku sellasisa hangisa mentiin. Ei yhtään sääriä palellu, vaikka lunta meni lahkeista sisään kuutio tolkulla. Tosiaanki hiihtosukat, oikein umpihankihiihtosukat. Uudet sauvat on ehkä aavistuksen verran liian pitkät. Tuola ei tietenkään ollu, mutt todennäkösesti oikeella ladulla on. Senpä näkee sit, ku johonki oikein hiihtään mennään.

Violetti sukka on jo kovasti varresa asti menosa. Eilen sai hyvän matkaa sitä tehtyä, ku kisoja seuras ja vielä illalla myöhään elokuvanki katoin. Tytölle tulee vielä toiset pitkät sukat. Samoin mulle vielä toiset, lopuista langoista teen vaan lyhyitä. Ja tyttö vielä halus aivan nysävarsisukkia. Niinpä mulle sit aina ne toiset sen mittasena, ku lanka riittää. Monet sukat vielä noista langoista saa ja luulis sit sukkien hetkeksi aikaa meille riittävän. Kaikki sukat ny kärjestä alotettuja. Muistiin itelle: tytön sukkien varsisa 18 silmukkaa lisäysten jälkeen, mun sukisa 17.