Isäntä, ku tuli töistä, niin syötiin ja lähettiin. Auton tykö, ku päästiin, oli ikkunasa lappu; myyty. Säästypä silläki reissulla ainaki kymppitonni. Oikeestaan ei harmita. Mennesä jo alko haikeus karhentaa, pitääkö tuosta autosta luopua. Hyvä näin, ei tarttenu, ainakaan vielä. Toisekseen, mikä aiheutti kans päänvaivaa täsä kaupasa, oli tuo autoverotus. Ens vuoden maaliskuusa pitäs tulla muutos ja se tarkottaa sitä, ett noista autoista pitää alkaa maksaan veroa painon mukaan,  mikä tarkottaa sit montaa sataa vuoteen lisää veroja. Paitsi ihan uudet autot saa päästöjen mukasen verotuksen. Siinä vaiheesa pitää luopua autosta ja laittaa vaunu ja auto, jos tuo vaan toteutuu. Monta vuotta kuiteski kuhnanneet tän asian kans, niin ei ny ihmeitä kannata ootella. Annetaan tilanteen kehittyä. Ja ny pitää kiertää asuntoautokaupat kaukaa, ettei vaan iske uudelleen autokuume, meillä on kuitenki hyvä auto, eikä varmasti tuu ihan samallaista vastaan, ainakaan kovin usein.