Nyt on hautajaiset meidän osalta takana. Muistotilaisuuteen ei kuiteskaan sitten menty. Poikaki lähti mukaan, eikä se halunnut sinne lähteä. Ja kun ohjelmalistaa minäkin luin, oli sielä niin paljon kaikkea muistamista, ettei jaksanut ajatella enää enempää. Raskas oli reissu. Ja kirkko oli aivan tupaten täynnä. Meki istuttiin toiseksi viimesellä penkkirivillä. Tyttö joutu meneen jo tunnin aikasemmin. Joten tytöt istuvat omassa porukassaan vähän etempänä. Kukkien laskun jälkeen he menivät parvelle, josta myöhemmin lauloivat. En nähnyt arkkua kertaakaan kukkineen, mutta paljon niitä täytyi olla, koska laskijoita oli aina vaan. Ja muutenkin oli erilaiset hautajaiset, kun ikään, missä olen ollut. Ensin arkun sisään tuonnin jälkeen laskettiin kukat ja sitten tytöt lauloi. Pappi siunas ja sitten yksi virsi. Mutta siitä huolimatta toimitus keski puolitoista tuntia. Haen tytön myöhemmin seurakuntatalolta ja sitten käyn myös sisällä osaaottamassa vanhemmat ja veljen.
Napinkin otin, enkä tiedä auttoko se lopunperin, ehkä kuitenkin vähän, sain pidettyä itteni jotenkuten kasasa.
Tästä toivottavasti alkaa toipuminen ja pääsee eteenpäin. Inkan äitiä aion kyllä enstilassa käydä tervehtimässä kotona. Joku aamu meen käymään, ku meidänki porukat on kaikki omisa hommisaan ja äitiki on todennäkösesti yksin.